Bernarda Alban talon näytökset ovat puolivälissä. Vielä muutama esitys ja sitten tämä mielenkiintoinen matka Federico Garcia Lorcan tekstin sisimpään on ohi. Sekä näytelmän työryhmä että esityksen nähneet katsojat ovat olleet vaikuttuneita siitä, mitä tämän kiinnostavan prosessin aikana on tästä maailmankuulusta tekstistä saatu aikaan.
Kaupungilla tapaamani kulttuurin ja teatterin ystävät ovat kyselleet ja odotelleet paikallislehden kritiikkiä näytelmästä - kritiikkiä ovat kaivanneet ne, jotka ovat näytelmän nähneet, ne, jotka ovat tulossa katsomaan kuin myös ne, jotka eivät pääse sitä näkemään.
Kritiikkiä kaipaavat luonnollisesti myös näytelmän tekijät. Niin positiivinen kuin negatiivinenkin palaute olisi tervetullutta. Lienee ensimmäinen kerta Teatteri Päivölän 20 -vuotisessa historiassa kun jäämme ilman lehtiarvostelua.
Valitettavasti arvostelua ei saada, koska päätoimittajan mukaan lehden linjaus on, että loppuunmyydyistä näytöksistä tehty kritiikki ei palvele lehden lukijakuntaa. Erikoinen ratkaisu Aamupostilta, mutta toiveista ja pyynnöistä huolimatta tilanteelle ei voi mitään.
Ainakin tästä oppii vastaisen varalle sen, että ei pidä sanoa ääneen, jos näytelmä tulee loppuunmyydyksi.
Liitän tähän Maija-Liisa Kasurisen näkemyksen näytelmästä. Kirjoitus on julkaistu Aamupostin mielipidepalstalla
13.4.2011.
Tasokas Bernanda Alban talo Teatterimatkasta Hyvinkäälle sukeutui varsinainen opintomatka, sillä sen verran uuden, osaavan ja oivaltavan tulkinnan on Federico Garcia Lorcan näytelmä Bernanda Alban talo teatteri Päivölässä saanut. Ohjaaja Lea Kalenius on muitta mutkitta ja rohkeasti karsinut rönsyt pois ja ohjaa suoraan tilanteisiin ilman johdantoja, esipuheita, esittelyjä. Tämä on hyvä, katsojaa aliarvioimaton ratkaisu. Se suuntaa valon klassikkonäytelmän keskeisimpään sisältöön. Kaikkeahan ei todellakaan tarvitse selittää, ja katsoja haluaa myös itse ajatella. Nyt se sai. Lorca kuvaa näytelmässään paitsi kyläyhteisön tiukkaa sisäistä kontrollia myös vallankäyttöä, alistamista ja varmasti ihan hyvääkin tarkoittavaa vuorovaikutusta yhden perheen naisten välisissä suhteissa. Perheen tapa toimia ja sen dynamiikka ei ole kuitenkaan erityisesti naisiin sidottua vaan johdettavissa ja yleistettävissä ihmisyhteisöihin niin työpaikoilla, kouluissa kuin muissa verkostoissakin. Maija Honkasalo Bernanda Albana ja Anu Vänskä taloudenhoitaja La Ponciana tekevät ihmisistään monitasoisia, samaistuttavia ja ymmärrettäviä. Tyttäret profiloituvat kukin omiksi uskottaviksi persoonikseen kaipuineen, odotuksineen ja tarpeineen. Näyttelijöiden työ on herkkää ja iholle tulevaa koettavaa. Hyvinkäällä ja teatteri Päivölällä on Bernanda Alban talo -näytelmän, sen tiimin ja tulkinnan myötä hyppysissään pieni aarre, helmi. Sisäisesti pakotettuna on tultava katsomaan, mitä teatterin ohjelmistossa jatkossa seuraa. Maija-Liisa Kasurinen viestintäpäällikkö
Helsinki
-eeva
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti