torstai 9. lokakuuta 2008
Maskeerausta
Hirviön maski on Sanna Åströmin ja Salla Tikkasen yhteinen taidonnäyte.
Hirviön parta on Sannalla vielä työn alla.
Parta virkataan yksittäisinä karvoina partatylliin.
Parta on ollut sovituksessa ja se on keskeneräisenä tukilla maskeerauspöydällä, kuvassa vasemmalla.
Roolihahmon ulkoinen olemus syntyy monen tekijän yhteistyönä.
Kaunotar ja Hirviö -näytelmä on hauska, haastava ja työläs
tehtävä niin maskeeraajalle kuin puvustajallekin.
Näytelmän puvut on suunnitellut ja toteuttanut Eeva Mantere.
Kuvissa maskeeraaja Sanna Åström suunnittelee Roy Sirniölle
kosijamies Hosuanin maskia.
Maskeeraajan purnukka- ja pensseliarsenaali on melkoinen. Sannan taitavissa käsissä syntyy juuri oikean sävyinen ja tyylinen maski kullekin roolihahmolle.
Kaunotar ja Hirviö-näytelmä on satu ja toteutettava tyylisuunta on "sadun tyyli", josta voi sanoa vaikka että se ei ole mistään kotoisin tai oikeastaan suoraan satujen maasta. :)
Näyttämöllä tullaan näkemään iloinen kirjo erilaisia ja erityylisiä hahmoja.
-eeva
sunnuntai 5. lokakuuta 2008
Rattoisa viikonloppu
Teatteri Päivölän ja Willan Nuorisoteatterin porukka vietti viikonlopun tiiviisti Willanäyttämöllä Kaunotar ja Hirviö -näytelmän harjoitusten merkeissä.
Näytelmänteko edistyi suunnitelmien mukaisesti, mutta sunnuntai-iltapäivänä alkoi väsymys vaivata yhtä jos toistakin esiintyjää melkeinpä itkun partaalle saakka.
Se ei sinänsä ole ihme, sillä ohjaajalla oli aika erikoinen metodi kiskoa näyttelijöistä kaikki mehut irti hyppimällä näiden selkään...
Tekniikan pojat leikkivät kulisseissa ja vaikutti vähän siltä kuin Mikolla olisi mielessä lähettää Pekka kuuhun.
Lisää kuvia viikonlopun iloitteluista löytyy osoitteista
Käyhän katsomassa!
-eeva
perjantai 3. lokakuuta 2008
Tehoviikonloppu
Kaunotar ja Hirviö -näytelmämme alkaa löytää muotoaan.
Tänä viikonloppuna on kolmen päivän tehotreenit, joiden aikana testaillaan vaatteita ja maskeerausta, sekä ihmetellään lavasteiden sijoittelua ja valoja. Visuaalinen yleiskuva alkaa hiljalleen hahmottua.
Ensi-iltaan on viisi viikkoa aikaa. Harjoituskertoja on niukanlaisesti ja joka kerralla on saatava jotain valmista aikaan.
Toistaiseksi levällään olevat palaset nivoutuvat kerta kerralta paremmin yhteen.
Toistaiseksi levällään olevat palaset nivoutuvat kerta kerralta paremmin yhteen.
Willanäyttämöllä on tässä kuussa kahden muun näytelmän ensi-illat, joten teatterit joutuvat tinkimään harjoitusajoistaan ja tekemään tilaa toisilleen myös lavastamon ja pukeutumistilojen puolella.
Lavasteet ja tekniikka joudutaan rakentamaan ja purkamaan lähes jokaisella harjoitus- ja esityskerralla. Se aiheuttaa päänvaivaa ja verottaa osansa visuaalisesta ilmeestä.
Rakennusaikaa on käytettävissä rajallisesti kunakin kertana ja koska esimerkiksi valojen suuntaaminen Willanäyttämöllä on työlästä, joudutaan monessa kohdin tinkimään ja tekemään kompromissiratkaisuja.
Rakennusaikaa on käytettävissä rajallisesti kunakin kertana ja koska esimerkiksi valojen suuntaaminen Willanäyttämöllä on työlästä, joudutaan monessa kohdin tinkimään ja tekemään kompromissiratkaisuja.
Toisaalta harrastajateatterin käytettävissä olevien ajan ja varojen niukkuus ja muut hankaluudet pakottavat ja samalla innoittavat luoviin ratkaisuihin. On saatava illuusio toteutetuksi yksinkertaisilla ja edullisilla ideoilla.
Harrastajateatterin ohjaajalta vaaditaan erityistä kärsivällisyyttä, pitkää pinnaa ja kaaoksen hallintaa.
Lähes joka harjoituksesta puuttuu näyttelijöitä opiskelu-, työ- ja muiden esteiden vuoksi ja kokonaisuuden hahmottaminen jää monissa harjoituksissa arvailujen varaan.
Roolivaatteet ja lavasteet valmistuvat nekin usein aivan viime tingassa, silloin kun niiden tekijöiden aikatauluihin sopii.
On hämmästyttävää ja riemastuttavaa, kuinka aina lopulta tapahtuu "teatterin ihme" ja ensi-illassa kaikki osaset ovat kohdillaan.
Ja jos jotain on jäänyt puolitiehen se tuskin on kovin tärkeää.
-eeva
Harrastajateatterin ohjaajalta vaaditaan erityistä kärsivällisyyttä, pitkää pinnaa ja kaaoksen hallintaa.
Lähes joka harjoituksesta puuttuu näyttelijöitä opiskelu-, työ- ja muiden esteiden vuoksi ja kokonaisuuden hahmottaminen jää monissa harjoituksissa arvailujen varaan.
Roolivaatteet ja lavasteet valmistuvat nekin usein aivan viime tingassa, silloin kun niiden tekijöiden aikatauluihin sopii.
On hämmästyttävää ja riemastuttavaa, kuinka aina lopulta tapahtuu "teatterin ihme" ja ensi-illassa kaikki osaset ovat kohdillaan.
Ja jos jotain on jäänyt puolitiehen se tuskin on kovin tärkeää.
-eeva
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)