Tehoviikonloppu

Kaunotar ja Hirviö -näytelmämme alkaa löytää muotoaan.

Tänä viikonloppuna on kolmen päivän tehotreenit, joiden aikana testaillaan vaatteita ja maskeerausta, sekä ihmetellään lavasteiden sijoittelua ja valoja. Visuaalinen yleiskuva alkaa hiljalleen hahmottua.

Ensi-iltaan on viisi viikkoa aikaa. Harjoituskertoja on niukanlaisesti ja joka kerralla on saatava jotain valmista aikaan.
Toistaiseksi levällään olevat palaset nivoutuvat kerta kerralta paremmin yhteen.

Willanäyttämöllä on tässä kuussa kahden muun näytelmän ensi-illat, joten teatterit joutuvat tinkimään harjoitusajoistaan ja tekemään tilaa toisilleen myös lavastamon ja pukeutumistilojen puolella.

Lavasteet ja tekniikka joudutaan rakentamaan ja purkamaan lähes jokaisella harjoitus- ja esityskerralla. Se aiheuttaa päänvaivaa ja verottaa osansa visuaalisesta ilmeestä.
Rakennusaikaa on käytettävissä rajallisesti kunakin kertana ja koska esimerkiksi valojen suuntaaminen Willanäyttämöllä on työlästä, joudutaan monessa kohdin tinkimään ja tekemään kompromissiratkaisuja.

Toisaalta harrastajateatterin käytettävissä olevien ajan ja varojen niukkuus ja muut hankaluudet pakottavat ja samalla innoittavat luoviin ratkaisuihin. On saatava illuusio toteutetuksi yksinkertaisilla ja edullisilla ideoilla.

Harrastajateatterin ohjaajalta vaaditaan erityistä kärsivällisyyttä, pitkää pinnaa ja kaaoksen hallintaa.
Lähes joka harjoituksesta puuttuu näyttelijöitä opiskelu-, työ- ja muiden esteiden vuoksi ja kokonaisuuden hahmottaminen jää monissa harjoituksissa arvailujen varaan.
Roolivaatteet ja lavasteet valmistuvat nekin usein aivan viime tingassa, silloin kun niiden tekijöiden aikatauluihin sopii.

On hämmästyttävää ja riemastuttavaa, kuinka aina lopulta tapahtuu "teatterin ihme" ja ensi-illassa kaikki osaset ovat kohdillaan.
Ja jos jotain on jäänyt puolitiehen se tuskin on kovin tärkeää.

-eeva