Kulttuuri tutuksi koululaisilleHyvinkään kaupunki on kehittänyt uuden Kulttuuripolku -ohjelman, jonka puitteissa peruskoululaiset tutustutetaan kulttuuriin ja paikalliseen kulttuurihistoriaan. Jokainen vuosiluokka viedään syksyin keväin tutustumaan tiettyyn kohteeseen, jossa on räätälöity tilaisuus tätä tarkoitusta varten.
Ohjelmaa ovat olleet valmistelemassa sekä kulttuuri- että opetuspuolen edustajat.
Hankkeeseen on varattu tälle vuodelle 20.000 euron määräraha.
Ohjelmaan mukaan päässeet tahot ovat lähinnä kaupungin omia laitoksia. Lapset viedään tänä syksynä mm. konserttiin Hyvinkääsaliin, Valvillan tehdasmuseoon, Lasten ja Nuorten taidekeskukseen, kirjastoon sekä "opintoretkelle" Rautatiemuseoon . Hienoja ja avartavia kohteita kaikki.
Willan Teatterit eivät kuulu Kulttuuripolun piiriinKulttuurikohteiden valintaa perustellaan ammattiudella ja sillä verukkeella paikallinen teatteri on jätetty ohjelmasta pois.
Hyvinkääläistä teatteritoimintaa ei ilmeisesti pidetä sen tasoisena, että sitä voisi koululaisillemme kulttuurin nimikkeellä esitellä.
Willanäyttämöllä tapahtuva toiminta on luokiteltu kaupungin taholta kulttuuristrategiasta lähtien sen laatuiseksi, että sitä ei juuri maksa vaivaa edes mainita kuin korkeintaan sivulauseessa.
Kulttuuripolkua valmistelleessa toimikunnassa on sentään ainakin keskusteltu teatterista, koska paikallisen teatteritarjonnan epäävä lausunto on jo ennakkoon julkisuuteen annettu. Luultavasti toimikunnassa on aavisteltu, että teatterin puuttuminen ohjelmasta herättää kummastusta ja kysymyksiä niin lasten kuin vanhempienkin taholta.
Teatteriryhmiltä ei ole edes tiedusteltu syksyn ja kevään tarjonnasta kulttuuripolun kannalta.
Kuka kissan hännän nostaa, ellei kissa itseMe teatterilaiset olemme pääasiassa harrastajia, mutta siitä huolimatta toimintamme on tunnetusti hyvätasoista.
Pitkään jatkuneessa ja vakiintuneessa toiminnassamme on mukana ammattilaisia, jotka takaavat eri ikäisille harrastajille monilta osin ammattimaiset olosuhteet teatterin tekemiseen ja yleisölle katsomisen kestävää teatteria.
Sen asian todistaminen kaupungin päättäjille on ylivoimainen tehtävä.
Kulttuuripolun tavoitteet
Kulttuuripolun tavoitteena on lasten mahdollisuuksien tasa-arvoistaminen kulttuurielämään tutustumisessa.
Sivistyksen ja kulttuurikasvatuksen taso kodeissa on erilainen, eikä siinä suinkaan ole aina rahasta kysymys.
On hieno asia, että kaupunki on ottanut ohjelmaansa koululaisten kulttuurikasvatuksen. Näin kaikilla on ainakin teoreettisesti tasavertainen mahdollisuus tutustua omaan kotiseutukulttuuriinsa ja kulttuuriin ylipäänsä.
Entisen haikailua
Ei ole kovinkaan paljon vuosia siitä, kun koululaiset tekivät tämän tästä retkiä näyttelyihin, teatteriin ja muihin tapahtumiin.
Koulut ja opettajat olivat aktiivisia kulttuurikasvattajia ja lapsia vietiin tutustumiskäynneille erilaisiin paikkoihin ja virkistymään teatteriin. Vanhemmat ja koulu osallistuivat yhdessä kustannuksiin ja näin menetellen asia hoitui vuosikymmenien ajan.
Viime vuosikymmenen lopulla toiminta loppui äkkiä kuin seinään. Huomattiin, että rahankeruu vanhemmilta on - ellei suorastaan laitonta, niin ainakin siinä määrin arveluttavaa että se on lopetettava. Vanhemmilta kerätyt osallistumismaksut asettivat lapset eriarvoiseen asemaan.
Koulujen määrärahat eivät yksistään riitä juuri mihinkään, joten se tyrehdytti kulttuurikäyntien määrän vuosiksi minimiin.
Kulttuuripolkuun ohjatut varat paikkaavat tätä syntynyttä aukkoa.
Rahat on korvamerkittyJos varat olisi suunnattu suoraan kouluille niiden oman harkinnan mukaan käytettäväksi, olisi kouluille ja oppilaille suotu enemmän pelivaraa ja valinnan vapautta kulttuuritarjonnan ja virkistymisen suhteen.
Nyt varat on korvamerkitty rahan myöntäjien taholta. Varojen käyttö on hallittua ja kaikkinainen humpuuki, kuten paikallinen teatteri on eliminoitu ohjelmasta jo ennakkoon.
Tarkkaan ohjelmoituun kulttuurikasvatukseen saattaa kuitenkin helposti iskeä pakkopullan maku.
Kulttuuripolun tarjontaan tutustuessa hiipii mieleen ajatus, että ohjelman perimmäisenä tarkoituksena on kaupungin omien laitosten kävijämäärien kasvatus.
Raha kiertyy kaupungin omasta taskusta toiseen ja kaikki ovat tyytyväisiä.
Kaikki ovat tyytyväisiä, paitsi ehkä lapset.
Lapsia olisi saattanut riemastuttaa enemmän retki vanhaan tehdashalliin rakennettuun elävään teatteriin, kuin tutustuminen saman tehtaan mykkään museoon.
Mutta sehän ei sitten taas olisikaan kulttuuria, kulttuurikasvatuksesta puhumattakaan.
-eeva