Marraskuiseen ensi-iltaan on seitsemän viikkoa. Kaunotar ja Hirviö on hyvässä mallissa.
Sirkku Peltolan mainion käsikirjoituksen työstäminen on ollut ilo niin ohjaajalle, näyttelijöille kuin muillekin mukana olijoille.
Joka saralla on voitu kokea todellista tekemisen riemua ja valmista syntyy pikavauhtia.
Näyttelijät rakastavat roolejaan ja Markon tehotreenit iskostavat vuorosanat ja asemat kohdilleen. Harjoituskertoja on niukasti, mutta ne käytetään todella 110 prosenttisesti hyödyksi.
Puvustajan kannalta Kaunotar ja Hirviö on mielenkiintoinen, haastava ja innostava tehdä.
Siinä on muutamia täysin toisistaan poikkeavia ihmisryhmiä ja monipuolisuus tekee työlään puvustuksen toteuttamisesta hauskaa.
Toistaiseksi olen elänyt harmaata kautta.
Hirviön linnan lumottu henkilökunta on ollut pääparin jälkeen ensimmäisenä työn alla.
Valjulta, mutta ystävälliseltä linnan väeltä on viety ilo elämästä; keittäjältä mausteet, imettäjältä hoivattavat, violansoittajan kädet on sidottu, narrilta on viety ääni. Suruhenkinen ryhmä saa ylleen mitäänsanomattoman värittömiä vaatekappaleita, joihin on kylläkin luvassa omat jujunsa.
Hanna kävi sovittamassa imettäjän rooliasuaan. Vannehame oli niin vinkeän pieni ja pönäkkä, että kuka tietää vaikka imettäjä saisi vetää roolinsa pelkässä alushameessaan. Mamelukit vaan jalkaan ja menoksi!
Toistaiseksi tämä lastenhoitaja näyttää melkoisen iloluontoiselta ja verevältä, mutta eiköhän se olemus saada tasoittumaan aneemisemmaksi viimeistään maskeeraaja Sannan käsittelyllä.
Kuvasta näkyy, miten ulkona paistaa aurinko. Vihdoinkin ankean kesän jälkeen on tiedossa kokonainen viikko aurinkoista ja raikasta syksyn säätä.
-eeva
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti