Byrokratia potkii päähän Hyvinkään teatterielämässä.Lasten riemuksi oli suunniteltu tehdä pienimuotoinen Kirppu-teatteri Haka-kirppiksen kyljessä olevaan tyhjään hallitilaan.
Piti kokeilla talviteatteria Lumikuningattarineen kylmään parin-kolmen sadan neliön halliin.
Siistiin, puhtaaseen ja avaraan tilaan olisi mennen tullen mahtunut kesäteatterimme katsomot lasten istua, katsella ja eläytyä hetkeksi talvisen sadun maailmaan. Teatteri olisi toiminut tilassa loistavasti ilman sen kummempia rakennelmia.
Kirpputoria vetävä pariskunta oli innoissaan
ajatuksesta ja teatterissa puuhattiin jo innolla uutta hauskaa esitystä.
Kirppiksellä on esillä taiteilijoiden maalauksia ja
pienet teatteriesitykset olisivat tehneet siitä todellisen kulttuurikirppiksen.
Tästä piti tulla elämys lapsille ja teatterilaisille pieni irrottelu kesän suurproduktiota odotellessa.
Mutta mitä sanoikaan asiasta byrokratia?
Pelastuslaitoksen kanta oli myönteinen ja heillä ei ollut hankkeen suhteen moittimista.
Ehdittiin jo melkein nuolaista ennen tipahtamista, sillä olimme kuvitelleet siinä suunnassa olevan pahimman kompastuskiven.
Vaan ei.
Rakennustarkastajalta piti saada asiasta lausunto.
Kirpputoripariskunnalla oli jo karvaita kokemuksia näistä byrokratian rattaista, joten he osasivat odottaa sitä mitä tuleman piti.
Marssin rakennustarkastajan juttusille, käsilaukussa pohjapiirros hallista ja mittakaavamallit metallirakenteisista, siirrettävistä katsomoista. Rakennustarkastaja oli miellyttävä herrasmies, joka ei ensinkään nauranut minua ulos lappuineni. Hän kertoi ystävällisesti miten homma etenee.
Tilaan pitää saada rakennusviraston hyväksyntä kokoontumistilaksi. Siis leima lappuun.
Ei riitä, että tila on jo hyväksytty kirpputorin itsemyyntitilaksi,
jolloin se on täynnä pöytiä, pöydät ja pöydän aluset täynnä tavaraa. Pöytien äärellä on myyjiä ja käytävät täynnä ostavia asiakkaita lastenvaunuineen ja ostoskärryineen. Tähän on jo lupa ja leima lapussa.
Sydäntalvella hallin ollessa kylmä sitä ei käytetä kirpputoritarkoitukseen muulloin kuin jouluaikaan. Luppoaikana tila olisi ollut talviteatterin esityspaikaksi erinomainen, katettu ulkotila sateelta ja viimalta suojassa.
Byrokratian pykälien kannalta on aivan toinen juttu, jos samassa tilassa on murto-osa kirpputorin väkimäärästä istumassa katsomossa ja katsomassa puolen tunnin verran muutaman näyttelijän esittämää näytelmää.
Kyllä sentään tällaiseen menoon pitää olla erillinen lupa.
Ja leima lapussa.
Katsomoiden koko on vajaa 10 % hallitilasta, joten turvallista vapaata tilaa olisi reunoilla riittänyt ainakin parinsadan neliön verran. Hallin kolmella sivulla on rekka-auton mentävä liukuseinä ja neljännellä pariovet kirpputorin suuntaan. Mutta ne eivät kelpaa kokoontumistilan poistumistieksi, vaan näiden lisäksi pitää olla ovi.
Toimenpiteitä
Ensin pitää hankkia arkkitehdin tekemä piirustus tilasta suunniteltuine katsomoineen. (ehkä 1000 euroa).Sitten tehdään rakennustarkastusvirastolle anomus tilan käyttötarkoituksen muutoksesta. Hakemuksen perusmaksu on 250 euroa ja tilan neliöiden mukaan tulee saman verran euroja siihen päälle.
Tässä vaiheessa lasten Lumikuningatarsatu on maksanut ehkä 1500 euroa ja aikaa on kulunut kolmisen viikkoa, eikä vielä ole tapahtunut mitään.
Ehdotin hakemusta kolmena kappaleena, mutta niitä kyllä pitää olla viisi. Hakemuksen allekirjoittaa kiinteistön omistaja, ei siis teatteri eikä tilan vuokrannut kirpputoriyrittäjä.
Tämän jälkeen rakennusvirasto käsittelee asian ja kuulee asiasta kirppiksen naapureita.
Tässä kyseisessä tapauksessa naapurit luultavimmin valittavat asiasta, koska siellä on valitettu kaikesta muustakin kirpputoria koskevasta toiminnasta. Hyvinkäällä kierrätystä kannattava kirpputorikin tuntuu olevan ympäristöuhka.
Tässä vaiheessa käärin pikku piirustukseni laukkuun ja sanoin, että antaa olla jämpti näin.
Jääpä taas tämäkin hauskuus lapsilta näkemättä.
Naapurien valitusten jälkeen rakennusvirasto olisi käsitellyt asian uudelleen ja rahastanut uudet käsittelymaksut. Aikaa ja rahaa olisi kulunut byrokratian rattaissa niin paljon, että tämä sesonki olisi ollut menneen talven lumia ja pienen harrastajateatterin vuoden määrärahat syöty.
Ja jos vaikka raha olisi jostain löytynytkin, niin viimekädessä lupien sorvaamiseen kulunut aika olisi romuttanut tämän hankkeen.
Siellä se halli seisoo tyhjillään ja teatterille muodostui mahdottomaksi tämäkin esityspaikka.
Mutta voivathan Hyvinkään lapset mennä vaikka Helsinkiin, siellä on paljon erilaisia esityksiä tarjolla.
Meidän Lumikuningattarelta ja Prinssiltä ( Anu Vänskä ja Simon Al-Bazoon )ei silti hymy hyydy. Ei auta kuin mennä reippaasti taas koputtelemaan jotain toista ovea. Ehkä se esityspaikka vielä jostain löytyy.
Käytiin ihailemassa Sveitsin lumisia maisemia ja Sveitsin monttua, jossa aikanaan on sijainnut kesäteatteri.
Samalla törmättiin joukkoon reippaita lumikenkäilijöitä,
joita ilahdutti päästä samaan kuvaan prinssin ja kuningattaren kanssa.
Kyllä kansa tarvitsee leivän lisäksi myös sirkushuveja.
-eeva
Aamuposti tarttui aiheeseen:
http://www.aamuposti.fi/Vapaa-aika-ja-viihde/Kulttuuriuutiset/Paauutiset/Byrokratian-pakkanen-taittoi-teatterin-talvikukkasen2
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti