Aladdin ja taikalamppu -näytelmän ensi-ilta saatiin vietyä läpi yllättävän positiivisissa merkeissä. Yllättävän siksi, että koko eteläisessä Suomessa tällä haavaa riehuva flunssa-aalto
on vaikeuttanut huomattavasti näytelmän harjoituskautta. Viimeisten viikkojen aikana on raju kuumetauti pyyhkäissyt läpi teatterin ja kaatanut näyttelijöitä vuoteenomaksi yhden toisensa jälkeen.
Tälläkin hetkellä osa porukasta on vielä sairaana ja toipilaat väsyneitä ja huonokuntoisia rajun taudin jäljiltä. Kaikki kuitenkin halusivat olla mukana ensi-illassa, joka taisikin olla ensimmäinen kerta, kun koko porukka oli yhtä aikaa lavalla.
Myös katsomon puolella oli käynyt kato ja viimeistä paikkaa myöten loppuunmyydyssä katsomossa oli reilusti tyhjää tilaa. Sama tilanne tuntuu jatkuvan edelleenkin, lipun ostajat soittelevat ja siirtävät lippuvarauksiansa myöhempiin näytöksiin. Melkoinen rumba on siis käynnissä myös lipunmyynnissä. Sotkujakin varmaan syntyy lippuvarauksissa, kun samoja varauksia siirrellään moneen kertaan edes takaisin sitä mukaa kun ihmiset sairastuvat ja sitten taas paranevat.
Kannattaa kysellä peruutuspaikkoja vielä esityspäivänä.
Harjoituskauden hankaluuksista huolimatta Aladdin saatiin kuin saatiinkin esityskelpoiseksi ensi-iltaan mennessä.
Toivottavasti nuori ohjaajamme Marko ei harmaannu ennenaikaisesti, vaikka hajanainen harjoituskausi ja epävarma tilanne ensi-illan miehityksen suhteen aiheutti varmasti huomattavaa stressiä. Sekään tuskin helpotti ohjaajan tilannetta, että sekä lavastuksen että valaistuksen yksityiskohdat olivat valmiina vasta muutama minuutti ennen esiripun aukeamista. Puvustuksen osalta tein perinteisesti viimeistä hattua vielä kun ensi-illan yleisö jo odotti lämpiössä. Yhteensattumien ja sairastamisen vuoksi ensi-illan maskeeraus jäi kokonaan näyttelijöiden omatoimisuuden varaan.
Näytös vietiin kunnialla ja kommelluksitta läpi ja kiitoksiakin saatiin. Esityksen alku myöhästyi
hetken, kun paikalle odotettiin sekä rekvisiittaleipää, että Turusta tulevia ensi-iltavieraita.
Yleisön kommenteista päällimmäisenä tulee mieleen, että Henki on HOT ja kameli on kaikkien suosikki. Näyttelijäsuorituksia ja tansseja kiiteltiin ja kritiikkiä sai lähinnä käsikirjoitus.
Henkilökohtaisesti sain puvustuksesta elämäni erikoisimman palautteen. Alan ammattilainen suitsutti estetiikkaa ja värien harmoniaa ja hehkutti, että näytelmä on "visuaalisesti sinfooninen teos". No joo, otan kehut kiitollisuudella vastaan, mutta jätettäköön tämän charmantin sananiekan hehkutus osaltaan kohteliaisuuden piikkiin.
Ensi-illan päätteeksi huokaistiin hetki ja syötiin yhdessä maistuva iltapala. Suuri osa uupuneesta joukosta lähti ajoissa unten maille selvitäkseen taas reippaana seuraavan päivän esitykseen. Jotkut sinnikkäät lähtivät jatkamaan ensi-illan huumaa kaupungin yöhön.
Muiden sulkiessa teatterin oven takanaan, jäi näytelmän hiljainen puurtaja Aki vielä selvittelemään tekniikan piuhoja ja nippeleitä. Ilman hänen työpanostaan olisi tämänkin produktion toteutus jäänyt puolitiehen. Erityisen lämmin kiitos ja henkilökohtaiset aplodit Akille!
Yön hiljaisina tunteina pääsin oikaisemaan jalkani ja mietin Aladdinin työryhmän parin kuukauden puurtamisen lopputulosta. Hauskaa on ollut ja se näkyy myös lavalla. Teatteriharrastuksen perimmäinen tarkoitus siis lienee saavutettu sekä tekijöiden että katselijoiden osalta.
Kyllä tätä näytelmää kehtaa vilpittömästi suositella.
Tulkaa siis Willanäyttämölle katsomaan Aladdinin hottia sinfoniaa!
-eeva
on vaikeuttanut huomattavasti näytelmän harjoituskautta. Viimeisten viikkojen aikana on raju kuumetauti pyyhkäissyt läpi teatterin ja kaatanut näyttelijöitä vuoteenomaksi yhden toisensa jälkeen.
Tälläkin hetkellä osa porukasta on vielä sairaana ja toipilaat väsyneitä ja huonokuntoisia rajun taudin jäljiltä. Kaikki kuitenkin halusivat olla mukana ensi-illassa, joka taisikin olla ensimmäinen kerta, kun koko porukka oli yhtä aikaa lavalla.
Myös katsomon puolella oli käynyt kato ja viimeistä paikkaa myöten loppuunmyydyssä katsomossa oli reilusti tyhjää tilaa. Sama tilanne tuntuu jatkuvan edelleenkin, lipun ostajat soittelevat ja siirtävät lippuvarauksiansa myöhempiin näytöksiin. Melkoinen rumba on siis käynnissä myös lipunmyynnissä. Sotkujakin varmaan syntyy lippuvarauksissa, kun samoja varauksia siirrellään moneen kertaan edes takaisin sitä mukaa kun ihmiset sairastuvat ja sitten taas paranevat.
Kannattaa kysellä peruutuspaikkoja vielä esityspäivänä.
Harjoituskauden hankaluuksista huolimatta Aladdin saatiin kuin saatiinkin esityskelpoiseksi ensi-iltaan mennessä.
Toivottavasti nuori ohjaajamme Marko ei harmaannu ennenaikaisesti, vaikka hajanainen harjoituskausi ja epävarma tilanne ensi-illan miehityksen suhteen aiheutti varmasti huomattavaa stressiä. Sekään tuskin helpotti ohjaajan tilannetta, että sekä lavastuksen että valaistuksen yksityiskohdat olivat valmiina vasta muutama minuutti ennen esiripun aukeamista. Puvustuksen osalta tein perinteisesti viimeistä hattua vielä kun ensi-illan yleisö jo odotti lämpiössä. Yhteensattumien ja sairastamisen vuoksi ensi-illan maskeeraus jäi kokonaan näyttelijöiden omatoimisuuden varaan.
Näytös vietiin kunnialla ja kommelluksitta läpi ja kiitoksiakin saatiin. Esityksen alku myöhästyi
hetken, kun paikalle odotettiin sekä rekvisiittaleipää, että Turusta tulevia ensi-iltavieraita.
Yleisön kommenteista päällimmäisenä tulee mieleen, että Henki on HOT ja kameli on kaikkien suosikki. Näyttelijäsuorituksia ja tansseja kiiteltiin ja kritiikkiä sai lähinnä käsikirjoitus.
Henkilökohtaisesti sain puvustuksesta elämäni erikoisimman palautteen. Alan ammattilainen suitsutti estetiikkaa ja värien harmoniaa ja hehkutti, että näytelmä on "visuaalisesti sinfooninen teos". No joo, otan kehut kiitollisuudella vastaan, mutta jätettäköön tämän charmantin sananiekan hehkutus osaltaan kohteliaisuuden piikkiin.
Ensi-illan päätteeksi huokaistiin hetki ja syötiin yhdessä maistuva iltapala. Suuri osa uupuneesta joukosta lähti ajoissa unten maille selvitäkseen taas reippaana seuraavan päivän esitykseen. Jotkut sinnikkäät lähtivät jatkamaan ensi-illan huumaa kaupungin yöhön.
Muiden sulkiessa teatterin oven takanaan, jäi näytelmän hiljainen puurtaja Aki vielä selvittelemään tekniikan piuhoja ja nippeleitä. Ilman hänen työpanostaan olisi tämänkin produktion toteutus jäänyt puolitiehen. Erityisen lämmin kiitos ja henkilökohtaiset aplodit Akille!
Yön hiljaisina tunteina pääsin oikaisemaan jalkani ja mietin Aladdinin työryhmän parin kuukauden puurtamisen lopputulosta. Hauskaa on ollut ja se näkyy myös lavalla. Teatteriharrastuksen perimmäinen tarkoitus siis lienee saavutettu sekä tekijöiden että katselijoiden osalta.
Kyllä tätä näytelmää kehtaa vilpittömästi suositella.
Tulkaa siis Willanäyttämölle katsomaan Aladdinin hottia sinfoniaa!
-eeva
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti