Maanantaina Punahilkan työryhmä kokoontui Kahvelan pihalle ihmettelemään tulevaa produktiota. Melkein kaikki olivat paikalla, metsästäjä ja muutama metsän kukkanen uupui vielä.
Dramatisoinnin ensimmäinen versio on nyt valmis ja se vetäistiinkin muutamaan kertaan aurinkoisessa säässä. Ensitunnelmat näytelmän suhteen ovat hyvät.
Dramatisoinnin ensimmäinen versio on nyt valmis ja se vetäistiinkin muutamaan kertaan aurinkoisessa säässä. Ensitunnelmat näytelmän suhteen ovat hyvät.
Kasassa on tiivis paketti, joskin seuraavat käsiksestä löytyvät näyttämöohjeet aiheuttanevat ohjaaja-Markukselle päänvaivaa:
Susi syö isoäidin.
Susi syö Punahilkan.
Metsästäjä leikkaa suden vatsan auki.
Näiden toteutuksessa varmasti joudutaan hyppäämään jonnekin aivan uusiin sfääreihin. Mielikuvitusta todella tarvitaan tässä projektissa!
Itse näytelmästä tulee varmasti melko perinteinen, ja tarina on kaikille tuttu.
Muutamia uusia elementtejäkin toki löytyy, ja ensimmäisissä harjoituksissa ohjaaja ihastui varsinkin kukka-hahmoihin, joita varmasti kirjoitetaankin näytelmään lisää.
Muutamia pukujakin oli jo mukana, ja varsinkin Susi-puku herätti ihastusta. Susi on juuri sopivan nuhjuinen ja ryytynyt, Diandran Punahilkka taas reipas ja iloinen. Näytelmästä tulee toivottavasti lapsia ilahduttava, sillä lapsillehan tätä tehdään.
Enää pitää päättää, miten lopusta saadaan ei-liian-pelottava. Paha Susi saa palkkansa, mutta sen tulee tapahtua lempeällä tavalla. Heinäkuussa nähdään, miten työryhmä kohtaa tämän satuklassikon haasteet.
Anna
Susi syö isoäidin.
Susi syö Punahilkan.
Metsästäjä leikkaa suden vatsan auki.
Näiden toteutuksessa varmasti joudutaan hyppäämään jonnekin aivan uusiin sfääreihin. Mielikuvitusta todella tarvitaan tässä projektissa!
Itse näytelmästä tulee varmasti melko perinteinen, ja tarina on kaikille tuttu.
Muutamia uusia elementtejäkin toki löytyy, ja ensimmäisissä harjoituksissa ohjaaja ihastui varsinkin kukka-hahmoihin, joita varmasti kirjoitetaankin näytelmään lisää.
Muutamia pukujakin oli jo mukana, ja varsinkin Susi-puku herätti ihastusta. Susi on juuri sopivan nuhjuinen ja ryytynyt, Diandran Punahilkka taas reipas ja iloinen. Näytelmästä tulee toivottavasti lapsia ilahduttava, sillä lapsillehan tätä tehdään.
Enää pitää päättää, miten lopusta saadaan ei-liian-pelottava. Paha Susi saa palkkansa, mutta sen tulee tapahtua lempeällä tavalla. Heinäkuussa nähdään, miten työryhmä kohtaa tämän satuklassikon haasteet.
Anna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti