Parikymmenpäinen teatterilaisten joukko teki helmikuisena perjantaina retken Helsinkiin Kansallisteatteriin.
Saimme tutustua Kansallisteatterin uumeniin, puvustoon, lavastamoon, tarkkaamoon, näyttämön takatiloihin ja siihen kaikkeen minkä voimalla näyttämölle luodaan teatterin illuusio.
Vanhan rakennuksen sokkeloisten käytävien ja kierreportaiden takaa löytyy teatterin harrastajalle mielenkiintoista nähtävää rooliasuista nykyajan tekniikkaan, monisatakertaisena ne samat elementit, jotka tarvitaan jokaisen näytelmän toteuttamiseen myös harrastajateatterissa.
Tutustumiskierroksen jälkeen saimme nähdä Kansallisteatterin uuden pääjohtajan Mika Myllyahon yhdessä Saana Lavasteen kanssa ohjaaman näytelmän Täällä Pohjantähden alla 2011.
Näytelmä saa ensi-iltansa viikon päästä 17. helmikuuta ja saimme olla mukana omaisnäytöksessä, harjoituksessa , jossa oli ensimmäistä kertaa yleisö mukana.
Kokemus oli mielenkiintoinen ja huikea. Nykyaikaa ja Linnan alkuperäistekstiä vuorottelemalla oli saatu aikaan hengästyttävän hieno kokonaisuus, joka puhutti meitä ja tulee luultavasti puhuttamaan yleisöä pitkään näytäntöjen alettua. Visuaalinen toteutus oli upean pelkistetty, ei voinut kuin hämmästellä yksinkertaisia ja taitavia pieniä keinoja, joilla kuvitettiin tarinaa kansalaissodan aikaisesta elämänmenosta nykypäivään.
Osa ryhmästämme on ollut mukana parikymmentä vuotta sitten Teatteri Päivölän toteuttamassa, Eero Halmeen ohjaamassa Täällä Pohjantähden alla -trilogiassa.
Vuonna 1992 Päivölän mäelle rakennettiin Pentinkulma pappiloineen ja torppareiden mökkeineen. Kuusi tuntia kestänyttä näytelmää esitettiin sunnuntaisin kahtena kesänä. Näytelmän väliajalla yleisölle tarjottiin hernesoppaa ja se pääsi tanssimaan Akselin ja Elinan häitä pellolle rakennetussa kahviossa.
Silloinen harrastajavoimin toteutettu näytelmä oli valtaisa koko kylän voimainponnistus, jota toteuttamassa oli sata henkeä.
Aloittaessamme aikanaan Pohjantähden tuotantoa Väinö Linna oli vielä elossa ja Eero Halme sai tekemälleen käsikirjoitukselle siunauksen Linnalta. Valitettavasti kirjailija ehti menehtyä vähän ennen kuin näytelmämme valmistui ensi-iltaan.
Oli mielenkiintoista peilata tätä nykyaikaan tuotua tulkintaa siihen vuosien takaiseen produktioon, joka noudatti tarkkaan Väinö Linnan tekstiä.
Pohjantähti 2011 oli kaikkiaan upea teatterikokemus, josta riittää monenlaista omaksuttavaa pitkäksi aikaa.
Kiitos Kansallisteatteri ja kiitos Pasi!
-eeva
.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti