keskiviikko 24. syyskuuta 2008

Harjoitusta


Keskiviikkona oli pienen porukan intensiiviset harjoitukset.

Hirviön linnan väki testasi samalla rooliasujen kanssa liikkumista.
Kuvassa Hanna, Henna ja Jyri.

Hirviö näyttää vähän masentuneelta,
Kaunotar on lähtenyt käymään kotikylällään.


Eija ja Anu harjoittelivat lämpiössä haltijan laulua.
Eijan sävellys kuullosti kauniilta ja näyttämölliseltä.



Hannan tekemät hienot julisteet ovat tulleet painosta. Niitä on ilo jakaa kaupungilla.
Tänään sain myös tarrat auton ikkunoihin. Kaunotar ja Hirviö alkaa kohta näkyä katukuvassa.
-eeva




lauantai 20. syyskuuta 2008

Kulttuuripolku



Kulttuuri tutuksi koululaisille

Hyvinkään kaupunki on kehittänyt uuden Kulttuuripolku -ohjelman, jonka puitteissa peruskoululaiset tutustutetaan kulttuuriin ja paikalliseen kulttuurihistoriaan. Jokainen vuosiluokka viedään syksyin keväin tutustumaan tiettyyn kohteeseen, jossa on räätälöity tilaisuus tätä tarkoitusta varten.
Ohjelmaa ovat olleet valmistelemassa sekä kulttuuri- että opetuspuolen edustajat.

Hankkeeseen on varattu tälle vuodelle 20.000 euron määräraha.

Ohjelmaan mukaan päässeet tahot ovat lähinnä kaupungin omia laitoksia. Lapset viedään tänä syksynä mm. konserttiin Hyvinkääsaliin, Valvillan tehdasmuseoon, Lasten ja Nuorten taidekeskukseen, kirjastoon sekä "opintoretkelle" Rautatiemuseoon . Hienoja ja avartavia kohteita kaikki.

Willan Teatterit eivät kuulu Kulttuuripolun piiriin

Kulttuurikohteiden valintaa perustellaan ammattiudella ja sillä verukkeella paikallinen teatteri on jätetty ohjelmasta pois.
Hyvinkääläistä teatteritoimintaa ei ilmeisesti pidetä sen tasoisena, että sitä voisi koululaisillemme kulttuurin nimikkeellä esitellä.
Willanäyttämöllä tapahtuva toiminta on luokiteltu kaupungin taholta kulttuuristrategiasta lähtien sen laatuiseksi, että sitä ei juuri maksa vaivaa edes mainita kuin korkeintaan sivulauseessa.

Kulttuuripolkua valmistelleessa toimikunnassa on sentään ainakin keskusteltu teatterista, koska paikallisen teatteritarjonnan epäävä lausunto on jo ennakkoon julkisuuteen annettu. Luultavasti toimikunnassa on aavisteltu, että teatterin puuttuminen ohjelmasta herättää kummastusta ja kysymyksiä niin lasten kuin vanhempienkin taholta.

Teatteriryhmiltä ei ole edes tiedusteltu syksyn ja kevään tarjonnasta kulttuuripolun kannalta.

Kuka kissan hännän nostaa, ellei kissa itse

Me teatterilaiset olemme pääasiassa harrastajia, mutta siitä huolimatta toimintamme on tunnetusti hyvätasoista.
Pitkään jatkuneessa ja vakiintuneessa toiminnassamme on mukana ammattilaisia, jotka takaavat eri ikäisille harrastajille monilta osin ammattimaiset olosuhteet teatterin tekemiseen ja yleisölle katsomisen kestävää teatteria.

Sen asian todistaminen kaupungin päättäjille on ylivoimainen tehtävä.

Kulttuuripolun tavoitteet

Kulttuuripolun tavoitteena on lasten mahdollisuuksien tasa-arvoistaminen kulttuurielämään tutustumisessa.
Sivistyksen ja kulttuurikasvatuksen taso kodeissa on erilainen, eikä siinä suinkaan ole aina rahasta kysymys.
On hieno asia, että kaupunki on ottanut ohjelmaansa koululaisten kulttuurikasvatuksen. Näin kaikilla on ainakin teoreettisesti tasavertainen mahdollisuus tutustua omaan kotiseutukulttuuriinsa ja kulttuuriin ylipäänsä.

Entisen haikailua

Ei ole kovinkaan paljon vuosia siitä, kun koululaiset tekivät tämän tästä retkiä näyttelyihin, teatteriin ja muihin tapahtumiin.
Koulut ja opettajat olivat aktiivisia kulttuurikasvattajia ja lapsia vietiin tutustumiskäynneille erilaisiin paikkoihin ja virkistymään teatteriin. Vanhemmat ja koulu osallistuivat yhdessä kustannuksiin ja näin menetellen asia hoitui vuosikymmenien ajan.

Viime vuosikymmenen lopulla toiminta loppui äkkiä kuin seinään. Huomattiin, että rahankeruu vanhemmilta on - ellei suorastaan laitonta, niin ainakin siinä määrin arveluttavaa että se on lopetettava. Vanhemmilta kerätyt osallistumismaksut asettivat lapset eriarvoiseen asemaan.

Koulujen määrärahat eivät yksistään riitä juuri mihinkään, joten se tyrehdytti kulttuurikäyntien määrän vuosiksi minimiin.
Kulttuuripolkuun ohjatut varat paikkaavat tätä syntynyttä aukkoa.

Rahat on korvamerkitty

Jos varat olisi suunnattu suoraan kouluille niiden oman harkinnan mukaan käytettäväksi, olisi kouluille ja oppilaille suotu enemmän pelivaraa ja valinnan vapautta kulttuuritarjonnan ja virkistymisen suhteen.
Nyt varat on korvamerkitty rahan myöntäjien taholta. Varojen käyttö on hallittua ja kaikkinainen humpuuki, kuten paikallinen teatteri on eliminoitu ohjelmasta jo ennakkoon.

Tarkkaan ohjelmoituun kulttuurikasvatukseen saattaa kuitenkin helposti iskeä pakkopullan maku.

Kulttuuripolun tarjontaan tutustuessa hiipii mieleen ajatus, että ohjelman perimmäisenä tarkoituksena on kaupungin omien laitosten kävijämäärien kasvatus.
Raha kiertyy kaupungin omasta taskusta toiseen ja kaikki ovat tyytyväisiä.

Kaikki ovat tyytyväisiä, paitsi ehkä lapset.
Lapsia olisi saattanut riemastuttaa enemmän retki vanhaan tehdashalliin rakennettuun elävään teatteriin, kuin tutustuminen saman tehtaan mykkään museoon.

Mutta sehän ei sitten taas olisikaan kulttuuria, kulttuurikasvatuksesta puhumattakaan.

-eeva

Kaunotar ja Hirviö edistyy


Marraskuiseen ensi-iltaan on seitsemän viikkoa. Kaunotar ja Hirviö on hyvässä mallissa.

Sirkku Peltolan mainion käsikirjoituksen työstäminen on ollut ilo niin ohjaajalle, näyttelijöille kuin muillekin mukana olijoille.
Joka saralla on voitu kokea todellista tekemisen riemua ja valmista syntyy pikavauhtia.

Näyttelijät rakastavat roolejaan ja Markon tehotreenit iskostavat vuorosanat ja asemat kohdilleen. Harjoituskertoja on niukasti, mutta ne käytetään todella 110 prosenttisesti hyödyksi.

Puvustajan kannalta Kaunotar ja Hirviö on mielenkiintoinen, haastava ja innostava tehdä.
Siinä on muutamia täysin toisistaan poikkeavia ihmisryhmiä ja monipuolisuus tekee työlään puvustuksen toteuttamisesta hauskaa.

Toistaiseksi olen elänyt harmaata kautta.
Hirviön linnan lumottu henkilökunta on ollut pääparin jälkeen ensimmäisenä työn alla.
Valjulta, mutta ystävälliseltä linnan väeltä on viety ilo elämästä; keittäjältä mausteet, imettäjältä hoivattavat, violansoittajan kädet on sidottu, narrilta on viety ääni. Suruhenkinen ryhmä saa ylleen mitäänsanomattoman värittömiä vaatekappaleita, joihin on kylläkin luvassa omat jujunsa.

Hanna kävi sovittamassa imettäjän rooliasuaan. Vannehame oli niin vinkeän pieni ja pönäkkä, että kuka tietää vaikka imettäjä saisi vetää roolinsa pelkässä alushameessaan. Mamelukit vaan jalkaan ja menoksi!

Toistaiseksi tämä lastenhoitaja näyttää melkoisen iloluontoiselta ja verevältä, mutta eiköhän se olemus saada tasoittumaan aneemisemmaksi viimeistään maskeeraaja Sannan käsittelyllä.

Kuvasta näkyy, miten ulkona paistaa aurinko. Vihdoinkin ankean kesän jälkeen on tiedossa kokonainen viikko aurinkoista ja raikasta syksyn säätä.

-eeva

sunnuntai 7. syyskuuta 2008

Valokurssi









Willanäyttämöllä järjestettiin valokurssi, jossa halukkaat saivat teatterivalaistuksen perusoppia.

Kaksipäiväinen kurssi oli antoisa ja ohjelmaltaan tiivis. Valaistuksen ihmeisiin saatiin tutustua sekä teoriassa että käytännössä.




Kurssin vetäjänä toimi valaistuksen ammattilainen Mikko Pirinen.
Osallistujat olivat eri teatteriryhmistä,
Teatteri Päivölästä, Willan Nuorisoteatterista, sekä Hynästä.

Kaikkiaan kurssille osallistujia oli kahdeksan, joista osa oli tekniikan vanhoja konkareita ja muutama vasta aloittelemassa tutustumista valonheittimien ja piuhojen maailmaan.

Kurssin tavoitteena oli antaa valmiuksia toimia teatteriproduktioiden tekniikan parissa erityisesti Willanäyttämöllä, mutta opittuja asioita voi tietenkin hyödyntää myös muualla.

Lauantain kurssipäivänä oli kalustoon tutustuttu lähinnä Willan studiossa.

Sunnuntaiaamun pikavierailu kurssipaikalle osoitti, että asiasta oltiin innostuneita. Kurssilaiset olivat täsmällisesti paikalla opetuksen alkaessa. Tekniikan ammattilaisen opeista ei haluttu menettää hetkeäkään.

Parin päivän kurssilla on mahdollisuus vain pintaraapaisuun valaistusasioissa, totesi kurssin vetäjä Mikko Pirinen.
Toivottavasti kurssilaiset hankkivat käytännön kokemusta eri produktioiden parissa ja saadaan järjestettyä syventävä jatkokurssi joskus lähitulevaisuudessa.

Teatteri tarvitsee tekniikan tekijöitä.

-eeva